tiistai 24. marraskuuta 2015

Musiikkiterapeutin muistelmat. Osa 10: Terapeuttinen rakkaus. 

Varmaankin yksi vaikeimmista asioista terapiaurallani oli lapselle osoitettavan välittämisen dynamiikka terapiassa. Annoin tälle jo varhain nimen: terapeuttinen rakkaus. 

Terapeuttinen rakkaus muistuttaa vanhempien rakkautta lapsiinsa. Se sisältää huolta, hoivaa ja välittämistä. Ero on vai siinä, missä kuvainnollisesti vanhemmilla on sydän keskellä aivoja, on terapeutilla tasan päinvastoin: aivot ovat keskellä sydäntä. Kyse tässä on ammatillisesta vuorovaikutuksesta, jonkinlaisesta tunnepesästä.

Musiikkiterapiassa tämän tiedostaminen on oleellista. Musiikki on vuorovaikutusta - tunnetta ja rakennetta - ja siksi välillä vaikutuksiltaan jopa arvaamatonta. Asiakkaasta välittäminen aktiivisessa, tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa vaatii terapeutilta perusteellista koulutusta ja kokemusta. Istunnoista saattaa helposti tulla toisaalta joko ulkokohtaisia tai sitten liian mukaansa tempaavia, vain asiakasta (ja jopa vanhempia) miellyttämään pyrkiviä harjoituksia. 

Terapeutilla tulee olla vain ammatillinen (tunne)suhde asiakkaaseensa. Sehän voisi olla kylmä ja etäinen. Siis "ammatillinen" sanan huonoimmassa merkityksessä. Toinen ääripää on lämmin ja läheinen, siis "epäammatillinen". Kuinka siis tasapainoilla näiden välillä? Aidosti, mutta ammatillisesti. 

Terapeutin kompetenssin voisi ajatella koostuvan kolmesta ulottuvuudesta: luontaiset ominaisuudet, ammattiosaaminen ja työkokemus. Kaikkia näitä kehitetään koulutuksessa. On sanomattakin selvää, että kokemuksen kasvaessa varmuus asiakkaan kohtaamiseen paranee, mutta asioiden hallinta ja syvällinen ymmärrys vaatii jatkuvaa ammatillista itsetutkiskelua mm. työnohjauksessa. Myös systemaattinen musiikkiterapiatutkimukseen perehtyminen lisää luonnollisesti ammatillista kompetenssia. 

Lapsi on terapiassa omien haasteittensa, vajeittensa vuoksi. Musiikin tehtävänä on fokusoida nämä terapeuttisessa vuorovaikutuksessa kuntouttavaan prosessiin. Matka on pitkä. Aina. Terapeutti tietää suunnan, mutta lapsi määrittää nopeuden. Oikotietä ei ole, ellei musiikkia lueta sellaiseksi. Musiikin ominaisuus on näet katalyysi: se voi viedä läpi harmaan kiven.

Lukko on saatava kuntoon jo olemassa olevien avainten avattavaksi. Tämä prosessi onnistuu ainoastaan ja vain tiedostavan, terapeuttisen rakkauden avulla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti