keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Šesnaesti dan

16. päivä alkaa jo lämpimänä. Tästä tullee reissumme lämpimin päivä. Yhdeksältä jo 17°. Jääpä kiva muisto. Tuuttausta kuten tavallisesti. Viimeisenäkin päivänä. Siitä se käynnistyy. 

Felip Device 

on paikallinen kulttuurisista riennoista omalta osaltaan huolehtiva järjestö. Muitakin on. Tämä yhdistys on rautatieläisten perustama jo Jugoslavian aikaan ja se omistaa tämän suurehkon talon keskeisellä paikalla Splitissä. Vain osa siitä on varattu kulttuurijärjestöjen käyttöön, ja toiminta on iltaisin siellä vilkasta. Harrastustoimintaa. Muusikoille on oma huone, jossa onnekseni aamupäivisin on ollut vapaata. Mutta salissa on balettikouluja yms. samoihin aikoihin. 

Ei ole haitannut. 

Ei ainakaan minua. Ja ystävällisesti ovat tervehtineet meikää kun olen hiippaillut salin reunaa peräkammariin. Tai pois. 
Tänään hyvästelimme sitten. Iloisiin näkemiin. 

Vidimo se. 

Näin sanoen kiertelimme päivän tuttujen luona. Nikola, Ellu, Ansku, Pedro, Armas, Jerry, Jaska, Matti... ja keitä vielä. Käytän osittain suomalaistettuja nimiä. Helpompi muistaa. Monta jäi tapaamatta, ja monen kanssa hyvästeltiin jo alkuviikosta ja eilen. Mutta lähdemme palataksemme ehkäpä jo seuraavalla kerralla pysyvämmin. 

Možda. 

Ainakin pitäis tulla mustekaloja onkimaan. Näin sovimme Remin kanssa. Ja ehkä samalla vähän studiohommia. 

Toinen jalka on jo täällä. 

Ja laajennettu perheemme. Bruna sai tämän aikaan oltuaan luonamme n. 15 v sitten. Remin ja Jadran tytär. 

Bok. 

Moi. 




tiistai 21. huhtikuuta 2015

Petnaesti dan

15. päivä on jo aamusta lämpimämpi. Tööttäysten jälkeen suuntaamme bussipysäkille. Määränpää on Stobrečin kylä n. 10 kmn päässä keskustasta. Niin vähän kaupunkibusseilla on kuljettu, ettemme löydä heti bussipysäkkiä. Syykin selvisi: kävelimme yksisuuntaista vastavirtaan. Mutta löytyihän se lopulta. Reilun kmn kävelyn jälkeen. 

Pysäkki. 

Tutkimme aikatauluja ja huomasimme, että sinne kulkee busseja vain tunnin välein ja seuraava lähtisi vasta vajaan tunnin päästä. 

Ei menty sinne. 

Mutta söimme pienessä kioskissa täytetyt letut ja kävelimme takaisin toista tietä. 

Kotiseutuoppia. 

Sitä on kiva harrastaa kun on aikaa. Kateltiin taloja nyt täällä, kun ei menty Stobreciin. Isoja taloja, ja useimmissa jonkinlainen majoitus. Turisteille tarkoitettu. Ranta aika lähellä. Varmaan asiakaita riittää sesongin aikana. 

Mutta tämä on myös ongelma. 

Hinnat keskeisillä alueilla nousevat pilviin, eikä kukaan tavallinen ihminen enää näiltä alueilta osta. Hinnat nousevat tavoittamattomiin. Vain sijoittajat ostavat näitä. Useinkin edelleenmyynti mielessä. Mutta jotkut toki vuokraavatkin näitä. Pääoman puhdas tuotto nousee jopa 10%:iin. Se on hyvä tuotto. Mutta meiniki pilaa tavallisen kaupunkiasumisen täällä. Eivätkä tavallisten tallaajien tulot riitä siis noihin hintoihin. 

Duje. 

Hyvä ravintola. Tuossa aika likellä. Sinne menimme vielä päivän päätteeksi syömään ystäviemme kanssa. Ruoka oli todella ukusno eli herkullista. Palvelu hyvää ja hinnat kohtuullisia. Uusia paikkoja löytyy näköjään koko ajan. 

Tupakointi on kielletty ravintoloissa, mutta sitä ei täällä noudateta. Yrittivät. Mutta kapakat tyhjenivät. Se ei kerta kaikkiaan käy. 

Se kielto. 

Mutta ovat onnistuneet rajaamaan polttamisen tiettyihin paikkoihin ravintoloissa. Esim. terasseille, vaikka siellä syötäis. 



maanantai 20. huhtikuuta 2015

Četrnaesti dan

14. päivä alkaa mittarin mukaan lämpöisempänä kuin miltä ilma tuntuu. Tuuli tekee sen. Täällähän on kaksi vallitsevaa tuulta. Toinen tuo sateita ja toinen poutaa, mutta tähän aikaan nähden on nyt ollut vielä turhan viileää säätä. 

Bura

on kylmän tuoja. Pohjoisen puolelta puhaltaa. Joskus jopa myrskyisästi. Talvella eritoten on epämiellyttävä kaveri. Viilentää ilman tuntuvasti. Mutta sää on silloin aurinkoinen ja tuulelta suojassa tulee jo hiki tähänkin aikaan. Bura pitää myös yöt kylminä: kymmenisen astetta laskee päivälämpötiloista tähän aikaan vuodesta. 

Monet pitävät. 

Buran kaveria jugoa mukavampana, koska pitää sään lämpimänä. Sateen mahdollisuus on suuri, mutta vuorokausivaihtelut vähäisempiä. Sanotaan, että syksystä alkaen jugotuuli tekee ihmiset hulluiksi. Luulisi, että bura kylmän tuojana. Mutta ehkäpä molemmat. 

Säästä puhutaan paljon. 

Niinkuin kaikkialla. Mutta täällä se on erityisen yleistä. Etenkin vieraille pahoitellaan ajankohtaan sopimatonta säätä. Oli se sitten kuuma tai kylmä. Täällä sää muuttuu aina nopeasti, eivätkä ennustukset siis välttämättä pidä paikkaansa. Päivän aikana tuuli näin keväällä etenkin pyörii tiuhaan milloin mistäkin. Kesää tekee. Mutta talven päättää aina varmasti kolme maaliskuun buraa. Nimiltään ensimmäinen, toinen ja kolmas maaliskuun bura. Mutta kohta on jo Vappu ja vielä viileää puhaltaa. 

Täälläkin. 

Varmaan on sanonta, että buratuuli on kylmä. Puhalsi se mistä tahansa. 

Vuodet eivät ole veljiä keskenään.  






sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Trinaesti dan

13. päivä alkoi aurinkoisesti, mutta buratuuli piti sään kolean oloisena. Auringossa ja tuulelta suojassa taas tuli melkeinpä hiki. Aamurutiinit normaalisti. Paitsi että pyhänä en tööttää. 

Vranjaca-luolat

ja Klisin linnoitus odottavat sensijaan kävijöitä. Olemme saaneet ystävällisesti kyydityksen noihin kohteisiin. Ihan yllätyksenä.  Matka vuoren läpi vie laaksoon Mosorin toisella puolen. Kauempana häämöttä Biokovan vuori vielä lumen peitossa. Siinä lienee jo kahden kilometrin huippuja. Näky on jotenkin epätodellinen. 

Kiehtova. 

Sellainen on luola. Siellä reilun sadan metrin syvyydessä on kaksi luolaa. Täynnä mieltä kiehtovia ja luonnon muovaamia figuureja. Täällä ovat muinaiset paikalliset suorittaneet pyhiä rituaalejaan. On sinne ollut hankala mennä. Soihdun valossa ja ilman rakennettuja portaita. 

Onneksi jaksetaan kivuta. 

Klisin linnoituksessakin. Game of Thronesin filmaukset ovat tehneet tästä uudelleen kiinnostuksen kohteen. No. Vanha, kerros kerrokselta rakennettu linnoitus, josta käsin on voitu valvoa liikennettä vuorten takaa kulkevaa laaksoa pitkin merelle. Huikea paikka kuitenkin. Saman verran oltiin varmaan ylhäällä kuin hetki sitten alhaalla. Täältä näkyy kauas: Split, Kastel sekä Ćiovon ja Bračin saaret. Kauempana häämöttää lisää saaria. On se ollut aikoinaan löytö. Myös. 

Tuo sola. 

Lähestyessämme Klisiä kävi mielessäni hakematta ajatus siitä, miten vuorten välinen sola halkaisee ne. Oikealle jää Kozjak ja vasemmalle Mosor. Split ei voi olla muuta kuin näiden ensimmäisten silminnäkijöiden kuvaus paikasta. Välillähän sille on annettu muitakin nimiä, mutta mm. roomalaiset tulivat mereltä ja antoivat sille nimeksi Spalado. Palatsi. Koska sehän Split oli silloin: roomalaisylimysten kesämökki. Rantapaikka. 

Etymologiaa en voi vahvistaa. 

Eikä se ole tärkeää. Näin vain pohdin matkoillani. Mm. paikkojen nimiä. Kuten esim. Klis. Siis se missä tänään käytiin. Kysyin kuskiltamme Markolta, tarkoittaako 'klis' jotain kroatiaksi.  Ei suoraan, mutta johdetusti siitä saa mielikuvan kalliokielekkeestä. 

Sitähän se Klis on. 

Suuri rakennelma kallion kielekkeellä. 

Olipa mielenkiintoinen päivä. 

Niinkuin vaalit illalla. 









lauantai 18. huhtikuuta 2015

Dvanaesti dan. 

12. päivä alkaa kostean viileänä vaikkei sadakaan. Tööttäyspaikalla oli tungosta. Salissa lasten jazzbalettia ja musiikkihuoneessa joku äänitysjuttu menossa. Pääsin sinne kuitenkin soittamaan. 

Nema problema. 

Yksi tunti vain. Teen jotain muuta, sanoi ystävällinen mieshenkilö. Niinpä sain soittella sen tunnin. Tällä välin saliin oli tullut lisää lapsia. Uusi tunti alkamassa. 

Kai. 

Soittaessa ehtii miettimään monia asioita. Mm. se, että Split on pitkulainen niemi Adrian meressä. Italia on lännessä. Itäpuolella on vuoria, jotka matkalla lentokentältä piirtyvät vaikuttavasti sinistä taivasta vasten. Pohjoispuolen Ćiovon saaren kanssa Splitin satamamasta tulee suojaisa. Ja laivaliikenettä piisaa. Saarille ja Italiaan. 

Ja muuallekin. 

Myös lentäen. Split on hyvällä hollilla Euroopassa lentoja ajatellen. Kenttä (SPU) Kastel, on reilun 20 km päässä Splitistä (kuten lienen jo aiemmin maininnut). Tie kiertää Kastelin lahden. Kentältä lähdettäessä ja jo koneen laskeutuessa ovat näkyneet vuoret. Ensimmäinen näistä on Opor, reilut 500 m korkea, seuraavana jo reiluun tonniin nouseva Kozjak ja kauempana näkyy Mosor. Tähän aikaan vuodesta tämän vuoren puolentoista tuhannen metrin korkeilla huipuilla voi nähdä vielä luntakin. Tie siis kulkee vuoren ja meren välissä vuoren rinteen  hallitessa maisemaa. Tie kulkee asutuksen läpi ja rinteilläkin sitä on ihan alhaalla. Ylempänä näkyy joitain rakennelmia. On siellä pari kolme kirkkoakin tms. Yhden kohdin aivan Mosarin vuoren huipulla on risti. 

Mieleenpainuvaa. 


perjantai 17. huhtikuuta 2015

Jedanaesti dan

Yhdestoista päivä alkaa pilvisenä ja äkistään tuntuu kolealta, vaikka asteita on 16. Myöhemmin alkaa vielä satamaan, mutta se on tilapäistä. 

Pankkiasiat

kutsuvat meitä ja onkin suoriuduttava matkaan. Asiana on selvittää raharutiineja: siirtoa, nostoa, kuluja jne. Opimme paljon vierailulla pankissa. 

OIB

Tämä on henkilötunnus, joka vaaditaan kaikkeen viralliseen asiointiin Kroatiassa. Siis turistiasioiden ulkopuolella. Olen hankkinut itselleni sen jo 2012, joten asiointi on sen puolesta helppoa. Tällaisten virallisten asioiden järjestäminen vahvistaa edelleen ajatusta tänne osittaisesta asettumisesta. 

Vaikkei se ihan noin vain...

Jos oleilee paljon jossain tietyssä maassa, kuten me täällä, paikallinen pankkitili helpottaa rahansiirtoa Suomesta ilman, että joku vielä kolmas osapuoli rahastaa välistä. Siirron omalta tililtä Suomen pankista voi tehdä Kroatialaiselle omalle tilille. Ja etenkin vähänkin suurimmissa hankinnoissa eururotili on välttämätön. Täällä mm. myös käteiskauppa euroilla on edullisempaa. Ja välillä jopa toivottavaa. 

Syynsä molemmilla. 
 
Sain muuten vietyä kortit postiin jo alkuviikosta. Se on kyllä edistystä. 




torstai 16. huhtikuuta 2015

Deseti dan

Oleilumme 10. päivä alkaa aurinkoisena. Rutiinien jälkeen tapaan Remin. Menemme ensin hänen studiolleen toiselle puolen kaupunkia ja sitten katsomaan veneitä rantaan. 

Studio

on pieni. Suuri puolianaloginen pöytä ja pari räkillistä kompuroita ja muita äänityksessä tarvittavia vempaimia täyttävät huoneen. Kaksi muuta huonetta on äänitykseen. Pieni bändi mahtuu hyvin äänittämään täällä. Itsekin vähän olis sellaista hanketta tarvis. 

Veneet

ovat huvivenesatamassa Marjanin juurella vuorten puoleisen lahden rannalla. (Kaupungin toisella puolella Rivan edessä on myös satama, mutta veneet ovat siellä laiturissa.) Touhu on samannäköistä kuin meilläkin keväällä. Paljon veneitä maissa maalausta ja muuta remppaa varten. Paljon veneitä on myös laiturissa. Purje- ja moottoriveneitä. On siellä Reminkin toinen; pieni soutuvene.  Huomattavan isoja koneita käyttävät täällä, vaikkeivät veneet sinällään ole yleisesti ottaen suurempia kuin meillä. Järjestään yli 100-heppaisia. Nämä ovat paikallisten omia veneitä. Luksuspaatit ovat jossain muualla. 

Marjan 

on Splitin pohjoispäässä oleva metsäinen kukkula, jossa on paljon ulkoiluun ja lenkkeilyyn sopivia reittejä. Korkeutta tällä parin-kolmen neliökilometrin niemellä lienee niukat parisataa metriä. Ja kun se lähtee merenpinnasta, kyllä sinne on oikea kipuaminen. Autolla pääsee joihinkin paikkoihin, mutta ylös on käveltävä. Bussi no 12 kulkee rinteen puoliväliin, jos sinne haluaa vähällä vaivalla päästä. Marjanin lävistää tunneli, jota pitkin pääsee kätevästi rannalta toiselle. Se helpottaa ja nopeuttaa myös liikkumista muutenkin aika ruuhkaisessa kaupungissa. 

Kroatian liikenne

on oppaiden mukaan vähän vaarallista rohkeiden ohitusten ja nopeuksien vuoksi. Ehkä näin maantiellä, mutta jalankulkijoita kyllä väistellään ja auto pysähtyy suojatien eteen. 

Eli tätä en allekirjoita. 

Vaikka kyllä kaupungissakin vauhtia piisaa, mutta ei enää siellä missä ihmisiä oikeasti katuja ylittää. Varovainen pitää kuitenkin olla. Tietysti. 






keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Deveti dan

Yhdeksäs päivä alkoi normaalisti. Tööttäilyä ja kahvia mennen tullen. 

Puolelta päivin

lähdettiin katsomaan sitten asuntoa. Jos tänne vaikka pysyvämmin. Hyvä oli kämppä merimaisemineen. Hinta vaan vähän kohtuuton monellakin tavoin. Nämä asiat täällä ovat hankalasti hahmotettavissa. Mutta rehellisesti ja puhtain paperein kauppaa käydään. 

Koti

pantiinkin sitten heti myyntiin. FB:ssa ja Tw:ssä. Kiinnostusta on jo nyt ollut. Mutta hirvittää. 

Välillä. 

Välillä taas muutosta oikein toivois. Tiiähäntä ihmismieltä. Hyvä siellä. Hyvä täällä. Kuitenkin Suomeen se pesä pitää jättää. Monta asiaa siis pohdittavana. 

Kallis. 

Sanoivat ystävät. Ja totta puhuvat. Tämä sää vain huumaa mun pään. Laulun sanoin. Eikun jäitä hattuun. 

Illalla

menimme kyläilemään, voi kai jo sanoa, hyvien ystäviemme luokse. Hyvää ruokaa. Ja seuraa. Tällaiset hetket vahvistavat kyllä tänne muuttoa. Siis. 

Miksi ei!

Opin muuten tänään uuden sanan: fjaka. Se on jotain, jonka selittäminen ei onnistu oikein millään. Kyse on kuitenkin tilasta, jonka saavuttaminen on jotenkin synnynnäistä. Laiskottelu olisi ruma sana tälle filosofiselle tilalle. Syvälle rentoutumisen ja sisäisen ymmärryksen haun tilalle. Flow on sukua tälle, mutta toisessa päässä. 

Kai. 

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Osmi dan

Kahdeksas päivä alkaa normaalisti. Töräytyksiä ja muita rutiineita. Mutta sitten ollaan vähän turisteina: katsellaan palatsialueen nähtävyyksiä, ostetaan postikortteja lähetettäväksi. Yleensä käy, ettei meinaa muistaa kirjoittaa, saatikka lähettää niitä. 

Tänään

ne kirjoitetaan valmiiksi ruokailun päätteeksi. Postimerkkejä vaille valmiita siis. Lounastimme Jupitertemppelin takana pienessä ravintolassa, joka aiemmin on ollut aina suljettuna. Hyvä jugurtilla höystetty caesarsalaatti. Ei siinä mitään. Hinta oli vain vähän suurempi. Mutta näinhän on: mitä keskemmällä olet, se enemmän maksat. 

Ruoka

on täällä aina hyvin laitettu ja maukasta. Pienellä vaivalla siirtymällä ydinkeskustasta ulommas saa joskus jopa parempaa ruokaa edullisemmin. Sanoisinko...

10% per 100 m. 

Mutta aina ei ole syytä pohtia vain hintaa. Paikka oli kiva ja palvelu ystävällistä. Voin jopa suositella paikkaa. Nimeä en tietenkään muista. Mutta siinä on kolme-neljä paikkaa mistä valita. 

Hyvää on aina. 

Voin vakuuttaa. 

Ruokailun päälle jatkoimme Pjaćalle, jossa on myös hyvä kirjakauppa. Kelloa vastapäätä ihan aukion toisessa reunassa. Ostettiin kielen opiskeluun muutama kirja ja pienemmälle pojanpojalle rekkakirja. 

Käännän sen. 

Sillä onhan meillä nyt kirjoja, josta oikeat sanat löytää. Muutenkin lastenkirjat ovat hyviä kielen alkeisopiskelussa, kun niissä on kuvat sanoja selittämässä. 

Kirjakaupassa 

ei ole postimerkkejä. Eli emme ostaneet niitä vielä. Kun oli tuota muuta puuhaa. Eikä korttikaupoissa tai kioskeissa eikä muuallakaan. Niitä saa vain postista. Splitissä yksi sellainen löytyy satamasta. Sieltä, mistä laivat, junat ja bussit lähtevät ja tulevat. Jos lentokentältä tulee bussilla, joutuu sinne. Taisin kertoakin jo siitä aiemmin. 

Illalla

syömään mennessämme yritimme edelleen löytää sitä asuntoa. Vaikka oli osoite, emme onnistuneet. 

Aamulla

soittaessani huomasin valokuvan, jossa naiset laulavat klapaa a capella. Olin siis vähän väärässä edellisessä kirjoituksessani. 


Ali -

Nema problema. 




maanantai 13. huhtikuuta 2015

Sedmi dan

Seitsemäs päivä on jo aamusta lämmin. Tööttäyksen jälkeen on jo 20°, joka lienee päivän keskilämpötila. On siis mukava päivä katsella ympäristöä. 

Bačvice

on uimaranta neljänneskilometrin päässä House Sandrasta. Rannalla on jo jonkin verran väkeä, mutta varsinainen uimakausi alkaa vasta vapusta. Eikä siellä ole vielä kaikki aukikaan. Eikä siivottu talven jäljiltä. Ei siellä ollut myöskään 

turisteja. 

Turistit viihtyvät palatsialueella, jossa on nähtävää paljonkin jopa parin tuhannen vuoden takaa. Siellä on tarjolla myös markkinahumua ja mm. erikoista ja kaunista miesten esittämää laulua. 

Klapa

on tämä paikallinen a capella -laulu. Se on jopa mainittu UNESCON kulttuuriperintöluettelossa. Se on siis säestyksetöntä alkuperäisemmillään. Klapa tarkoittaa kavereita. Laulu on neliäänistä, mutta useinkin stemmoja tuplataan tai jopa triplataan, niin että suurimmillaan kuoro on 12 miehinen. Soinnutus on länsimaista ja perinteisen selkeää, mutta erityisesti bassojen stemma tuo mieleen ortodoksisen kirkkolaulun. Tämä kun yhdistyy välimerelliseen keveämpään lauluun, on tuloksena selkeästi erottuva laulutyyli. Rytmi ei ole monimutkaista, vaikka mielikuva balkanilaisesta musiikista sellainen onkin. 

Naiset 

eivät perinteisest laula klapaa, mutta nykyisin sitä esittävät myös sekakuorot ja silloin myös mukana on pieni yhtye (kitara, mandoliino ja haitari). 

Bisernica

on paikallinen kielisoitin. Näitä on koko perheellinen, mutta pikkuhiljaa kitarat ja erilaiset kiipparit korvaavat vanhat soittimet. Ja tunnetuinta lienee yleisesti iskelmämusiikki koko entisen Jugoslavian alueelta. 

Elävää musiikkia

on usein iltaisin Luxorissa, mutta muutoin täällä on kuitenkin aika vähän elävää musiikkia. Ainakaan näin sesongin ulkopuolella. Itse kuuntelisin mielelläni myös jatsia ja klassista. Mutta harvassa ovat tilaisuudet. Joitain isoja areenajuttuja on, mutta useinkin poppia, rokkia tai iskelmää. 

Ja klapaa,

mutta itse pidän pienimuotoisemmasta. 

20°

Illalla, kun käytiin syömässä. 






sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Šesti dan

Kuudes päivä on sunnuntai. En mene soittamaan. Täällä ollaan vähän kuin mökillä. Ei tehdä mitään, jos ei huvita. No, joitakin asioita joutuu mökilläkin tekemään huvitti tai ei. Nyt ei sellaisia ilmennyt. 

Otettiin rennosti.  

Aamukahville yritin, mutta Diana oli kiinni. Palasin ja menin sitten uudelleen. Olihan siellä joku. Kiinni se oli, mutta kahvit sain ja santsin päälle. Sesonki ei vielä ole alkanut, kertoi minulle villaa päivystämässä ollut jo vanhastaan tuttu mies. "Vieraille ja ystäville" on auki. Ei muille. Muulla henkilökunnalla on vapaapäivä. Minut luettiin siis ystäviin. Asummehan naapurissa. 

Asuntoasioissa 

teimme sitten lenkin lähinaapuristossa. Yritimme paikantaa asuntoa, josta olemme kiinnostuneet. Täällä näet osoitteita ei ilmoituksissa jaella. Vasta näyttöön saa osoitteen. No, ei sitä löytynyt. Mutta kotiseutuoppia saatiin taas lisää. Vanhan kasarmin kukkulalta oli komeat maisemat merelle. Yli

Lučacin 

ja Radinican. Radinica on Lučacin pääkatu, josta alueen toinen nimi johtuu. Maisemaa pilasi vain Splitin tämän alueen maamerkki, korkea Titon aikainen toimistotalo. Rumistus, mutta toimii hyvänä maamerkkinä vaikka satamasta matkalla House Sandraan. Asuntoomme. 

Rahanvaihto

oli sitten päiväunien jälkeen ohjelmassa. Se onnistuu kätevästi automaateilta. On kuitenkin yritettävä katsoa kurssia ennen nostoa. Siinä voi muutaman kympin tonnissa voittaa. 

Kuna-tonnissa kunia. 

Sehän on Kroatian rahaa. Tarkoittaa näätää. Niinkuin meillä joskus oravannahka. Parhaan hinnan saa rahanvaihtopisteissä, joita kyllä löytyy, jos euroja on. Tai muuta valuuttaa. Eurolla saa näistä tällä hetkellä 7,5 kn. Paras automaattikurssi oli tänään 7,3 kn ja huonoin 7,03. Eli eroja on. 

Hintataso

Kroatiassa on huokeampi kuin Suomessa. Keskimääräisesti ehkäpä n. 60%. Mutta hinnat vaihtelevat paikasta riippuen melkoisestikin. Hyvänkin ravintola-ateria kustantaa kahdelle n. 200-250 kn juomineen. Eli n. 25-30€. Halvempiakin vaihtoehtoja on esim. pikaruokakioskit. Niitäkin voi hyvin käyttää. Pitsa jaettuna kahdella isolla kaljalla pitseriassa maksaa n. 100 kn. Juomarahoineen, joka on 5-10%. 

Hygieniataso

on hyvä ja mm. vettä voi Splitissä juoda hanasta. Niin myös pikaruokaakin kadulla voi syödä. Joskus asiat vain näyttävät vähän epämääräisiltä, mutta täällä emme ole ainoatakaan mahatautia sairastaneet. 

No. 

Tänään emme siis menneet saarille. Ehkäpä joku toinen päivä.
Tai ensi kerralla. 

Bez žurbe! 

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Peti dan

Viides päivä oli aurinkoinen ja aika lämmin. Aamutoimien jälkeen pieni kävely satamaan ja satamassa. Aikatauluja haettiin samalla. 

Laivaan

pääsee kätevästi suoraan laiturilta, kun saarille mennään. Hinta ei päätä huimaa. Muutama euro; tietysti matkasta riippuen. Suunnitelmissa on tehdä päivämatka 

Bračin saarelle. 

Merimatka kestää 50 min. Joten hyvin ehtii päivän aikana. Lauttoja kulkee parin tunnin välein molempiin suuntiin. Ehkäpä jo 

huomenna. 

Tänään tapasimme asunnonvälittäjän. Jo aiemmin tuttu. Ajatuksena on katella vallan kämppää täältä. Ja nimenomaan tältä alueelta. Miellyttää meitä. 

Radunica. 

Se on vissiin vanhaa työväen asuntoaluetta, kun nimi viittaa työhön. Raditi on työ. Siellä on vanhoja, varmaan 200 vuotta vanhoja - ja vanhempiakin mahdollisesti - taloja. Harmaata paikallista kiveä. Aika pehmeää kraniittiin verrattuna. Mutta kiveä. 

La Monde. 

Mainio ruokapaikka. Sinne yritettiin illalla syömään. On sen eilisen teatterin takana. Mutta kiinni oli yläkerta, varsinainen ravintola. Syytä ei kyselty. Mentiin  lähellä olevaan Galijaan. Tuttu paikka vuosien varrelta. Hyvä ruoka sielläkin. 

Rivalla

katseltiin kotimatkalla ilotulitusta ja Dianan kautta valuimme iltapuuhiin ja niitähän riittää. On somea ja uutista, tekstareita ja maileja. Ne ensin. Sitten potslojo. 

Taas vierähti yksi päivä.