Mieltäni on hämmentänyt asia, johon törmään melkeinpä päivittäin töissäni ja jonka luulin kadonneen jo iät ajat sitten: musiikin käyttö aikuisten kehitysvammaisten työpaikoissa tms. Luulisi, että henkilökunnan koulutuksessa näitä asioita olisi käsitelty perusteellisesti. Näistä haluaisin yleisempääkin keskustelua. Siksi ehkä kärjistän!

1. Äänimaisemat
Käydessäni ko. paikoissa työssä satunnaisena musiikkiterapeuttina hämmästelen sitä mekkalan määrää, joka kuuluu tiloissa. Tuntuu ettei kenelläkään ole minkäänlaista ajatusta tällaisen auditiivisen stimulaation merkityksestä työyhteisölle. Ajatus lienee, että se on tarkoitettu viihdykkeeksi, mutta jatkuvana virtana sen vaikutus on aivan päinvastainen ja varmaan useinkin syynä monille häiriötekijöille kaikille työyhteisössä, siis myös ohjaajille.
2. Musiikkihetket
Tähän teemaan törmään niinmuodoin työmatkoillani ko. paikoissa, mutta tästä kuulen puheita myös asiakkaiden vapaa-ajalla laulupiirien keskusteluhetkissä. Usein soitettu/laulettu materiaali on pelkkää lasten musiikkia, usein kylläkin kauniisti laulettuna, mutta: Lasten musiikkia aikuisille! Järkyttävää! Kun tehtävänä on kuitenkin saada asiakkaat mahdollisimman paljon tuntemaan itsensä ikäisikseen. Jotenkin henkilökunta sotkee asioita, joiden perimmäisenä syynä näen liian hyvän sydämen, hyssyttelävän tätimäisyyden. Ajatellaan ehkä, että ei sotketa näitten ihmisten tunteita aikuisten tunteilla. Näin samalla niistä ei sitten tarvitse myöskään keskustella.